Pikantit munakoisorullat


Tähän asti olen vain seuraillut muiden upeita luomuksia ruokahaasteisiin, enkä ole edes harkinnut osallistumista itse. Marrashaaste on kuitenkin sellainen, ettei sitä voinutviileästi sivuuttaa. Erilaiset lämmittävät ja tuliset ainekset ovat ilmojen kylmettyä olleet päivittäisessä käytössä. Varsinkin kun parhaillaan meillä sairastaa kaksi possutautista, inkiväärin ja valkosipulin kulutus on huipussaan.

Nämä munakoisokääryleet valmistuivat isänpäivän aterialle. Isät kaipaavat tulista ja tukevaa ruokaa, ja vegaaninen äijäruoka on tietysti seitanmakkaraa. - Maistuis kyllä ihan
tavis-isillekin. - Tein siis ensin tujakasti maustettuja vegepepperoneja, joita kietaisin marinoituhin munakoisokääreisiin. Hottia tästä ruokalajista tekee chili, jota laitoin sekä täytteeseen että kääreisiin. Käytin kyllä aika mietoja, punaisia perus-chilejä (vahvuus 2 ja 3), joita oli irtomyynissä. Tässä kohtaa vahvin peruste valinnalle oli ylimääräisen pakkausjätteen välttäminen. Lajikkeista ei siis tietoa. Miedompi chilityyppi sopi myös siinä mielessä, että osa syömäreistämme on herkkäsuita.

Maustoin munakoisot tulisemmalla chilillä, ja täytteen miedommin. Jättämällä munakoisot (jotka ovat lasten mielestä muutenkin yäkkiä) pois kaikki pystyivät nauttimaan samasta ateriasta ilman, että savu nousi kenenkään korvista.

Jos seitan on uusi tuttavuus, niin kyseessä on siis vehnägluteenista valmistettu proteiinipitoinen tuote, jolla voi korvata lihan ihan tavisohjeissakin. Se on koostumukseltaan kieltämättä aika lihamainen ja kunnon maustamisella siitä voi saada todella herkullista. Seitanmakkaroiden ohjeita löytyy eri variaatioilla monista blogeista. Monet kokeilemistani ovat kuitenkin olleet aika sitkeitä ja kovia pötköjä. Näiden kääryleiden kanssa onnistuin mielestäni aika hyvin. Täyte oli pehmeää, mutta kiinteää ja helppoa leikata. Sekoitin seitan-taikinaan reilusti keitettyjä linssejä, jotka olivat olennainen juttu sekä maun että rakenteen kannalta. Toinen mehukkuuden salaisuus oli kypsyttäminen munakoisojen sisällä.

Kääryleet äänestettiin meillä jo omassa sarjassaan ylivomaisiksivoittajiksi, ja lähtevät siis kuumaan haastekisaan. Joten saanko esitellä:


Pikantit munakoisorullat
  • 1 ja 1/2 munakoisoa
Marinadi:
  • 1 sitruunan mehu + n. 1 dl vettä
  • ruususuolaa
  • mustapippuria
  • 1 punainen chili silputtuna (3 vahvuus)
  • 1 valkosipulinkynsi puristettuna
  • 1 tl jauhettua korianteria
  • muutama oksa silputtua persiljaa
  • 1 tl intiaanisokeria (tai vastaavaa)
Chiliöljy:
  • 1 punainen chili silputtuna (niin vahva kuin haluat!)
  • 1 tl paprikajauhetta
  • 2 rkl kylmäpuristettua sesamöljyä
  • 0,75 dl Neito-rypsiöljyä
Täyte:

Kuivat aineet
  • 2,5 dl gluteenijauhoa
  • 0,5 dl hiivahiutaleita tai 1 tl kasvisliemijauhetta
  • 1 tl ruususuolaa
  • 1 tl kuivattua timjamia
  • 1 tl kuivattua oreganoa

Kosteat aineet
  • 2,5 dl keitettyjä punaisia linssejä muusattuna (= 1,5 dl kuivia linssejä 2,5 dl vettä, laakerinlehti ja 1/2 chili, josta siemenet oli poistettu)
  • 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
  • 1 punainen chili hienonnettuna (poista siemenet)
  • 1,25 dl silputtuja aurinkokuivattuja tomaatteja
  • 1,25 dl sitruunanmehua ja vettä (puolet ja puolet)
  • 1 rkl kylmäpuristettua sesamöljyä
  • 1 1/2 t paprikajauhetta
  • 1 tl korianteria
  • 1 tl jeeraa
  • 1/4 tl kanelia
  • 1 tl agavesiirappia (tai vastaavaa)
  • mustapippuria
  • 2 tippaa Liquid Smoke -savuaromia
Aloita marinoimalla munakoisot: Sekoita marinadin ainekset kannellisessa astiassa. Kuumenna varovasti chiliöljyn aineksia kattilassa niin, että mausteet lämpenevät ja alkavat tuoksua. Ota kattila sivuun. Leikkaa munakoisot pitkittäin ohuiksi viipaleiksi. Kastele viipaleet marinadissa ja sivele sen jälkeen chiliöljyllä. Näin muankoisot eivät imaisen heti kaikkea öljyä sisäänsä. Laita marinoitumaan siksi aikaa kun valmistat täytteen. Sekoittele munakoisoja marinoitumisen aikana pari kertaa.


Keitä täytettä varten linssit vähässä vedessä laakerinlehdellä ja chilillä maustettuna. Tämä vie n. 20 min. Sekoittele välillä, etteivät linssit tartu pohjaan. Lisää tarvittaessa vettä, mutta tarkoitus on saada linssimassasta mahdollisimman kuivaa.

Sekoita kuivat aineet kulhossa keskenään. Hiivahiutaleet tuovat veggeronien makuun täyteläisyyttä, mutta ne voi korvata myös kasvisliemijauheella. Vähennä suolan määrää, jos sitä on jo liemijauheessa.

Muhenna linssit tasaiseksi. Tämän pitäisi onnistua ihan sekoittamalla, jos linssit ovat tarpeeksi kypsiä. Sekoita joukkoon muut kosteat ainekset ja tarkista maku.


Sekoita kuivat ja kosteat ainekset keskenään ja vaivaa taikinaa käsin parin minuutin ajan, kunnes kaikki ainekset ovat täysin sekaisin. Jos taikina tuntuu liian kuivalta, lisää nestettä. Muotoile taikinasta n. 3 cm halkaisijaltaan olevia makkaroita. Paloittele n. 4 cm mittaisiksi paloiksi ja aseta munakoisoviipaleiden paksumpaan päähän. Kääri rullalle ja aseta levinpaperilla päällystetylle pellille saumakohta alaspäin. Voitele kääröt chiliöljyllä.

Veggeroni pintaan ja rullalle.

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Päällystä kääryleet foliolla ja laita uunin keskiosaa paistumaan. Kypsennä kääröjä n. tunnin ajan. Ota kääröt uunista ja anna vetäytyä folion alla hetki ennen tarjoamista.

Näyttää järkyttävän paljon mustareunaiselta pekonilta. Mutta koisoa ja chiliöljyä se vaan on...

Tarjosin kääröjen kanssa kukkakaalista tehtyä "couscousia". Sitä varten kukkakaali silputaan tehosekoittimen leikkuriterällä murumaiseksi seokseksi, joka muistuttaa aivan couscousia. Olin tehnyt tämän jo edellisenä iltana, koska käytin osan kukkakaalista muuhu. Couscousia varten tuleva kukkis sai siis odottaa jääkaapissa, kannellisessa astiassa seuraavaan päivään. Tämä osoittautui viisaaksi vedoksi, sillä säilytyksen aikana kaalin voimakas haju ja maku laimenivat. Maustoin kukkakaalin muutamaa tuntia ennen tarjoamista välimerelliseen tyyliin ja annoin olla vielä jääkaapissa. Se oli kyllä todella hyvää munakoisokääröjen kanssa, mutta voisin tarjota yhtä hyvin ihan tavallista couscousia, jonka maustaisin samaan tyyliin.

Kukkakaali-couscous:
  • 1 pieni tai 1/2 iso kukkakaali
  • 1 dl korintteja tai silputtuja rusinoita
  • 0,75 dl pinjansiemeniä
  • 1 sitruunan raastettu kuori
  • 1/2 sitruunan mehu
  • 1-2 tl agavesiirappia
  • 2 rkl kylmäpuristettua sesamöljyä tai oliiviöljyä
  • mustapippuria
  • 1/2 tl ruususuolaa
  • pari oksaa tuoretta minttua, persiljaa ja pieni nippu tuoretta korianteria silputtuina

Katoin pöytään vielä jäljelle jääneen chiliöljyn, josta sai yksilöllisesti lisättyä vielä lisäpotkua annokseensa. Kaiken kaikkiaan onnistunut kokonaisuus.










21 kommenttia:

  1. Ihana munakoisorullaohje! just ajattelinkin niitä kuivattuja munakoisosiivuja tehdessä,että seuraavaksi pitäisi tehdä rullia,ja nyt tässä tulikin hyvä resepti kokeiltavaksi.Mäkin tykkään seitanmakkarasta niin,että se on vähän pehmeämpi,eikä sellainen ,jota syödessä melkein tukehtuu;D Ja kukkakaalicouscouskinohjeesi on tosi hyvä;yleensä olen vain laittanut persiljaa ,valkosipulia,suolaa ja öljyä,mutta versiosi kuulostaa tosi hyvältä!
    Ja paranemisiin possupotilaille,toivottavasti voivat jo paremmin.

    VastaaPoista
  2. Yaelian, kiitos. Munakoisosta ei varmaan kyllä voi tehdä mitään pahaa! Seitanin kanssa se on tosi hyvä yhdistelmä. Aika kova on kyllä toi possutauti, mutta parempaan suuntaan menossa jo onneksi.

    VastaaPoista
  3. Seitan on kyllä yllättävän lihamainen ja maistuu tällaiselle paatuneelle lihansyöjällekin. Olen maistanut ko tuotetta vain Kurpitsamoskan Marin tekeleenä kaksi kertaa, mutta molemmilla kerroilla on ollut tosiaan hyvää.

    rullasi ovat tosi kauniita. tajusin juuri, etten ole viikkoihin syönyt munakoisoa. asia täytyy korjata hetimiten!

    pikaista paranemista teille!

    VastaaPoista
  4. Oi wau, ihana ateria!! Vaikuttaa tositosi hyvälle!

    Hei tuosta agavesiirapista mun piti kysyä kun sellaista ei hyllystä löydy enkä ole muistaakseni edes nähnyt niin onko se siis ihan siirapin tyylinen tuote? Tulee usein vastaan varsinkin raw food -resepteissä.

    VastaaPoista
  5. Maailmantajuntani laajenee, kun luen tätä blogiasi. Seitan on ihan uusi juttu, kunpa ehtisin kokeilla ja miksenpä ehtisi?

    Kyllä näillä herkuilla possujutut taintuvat!

    VastaaPoista
  6. Merituuli, kiitos kehuista :) Näyttää vieläpä olevan joku "munakoisoaika" tai ainakin edullisia koisoja kaupoissa.

    Jytis, agavesiirappi tai agavenektari tehdään agave-kaktuksen mehusta. Siinä on matala glykeemi-indeksi, eli ei nosta verensokeria samalla tavalla, kuin esim. normisiirappi tai sokeri. Siksi sitä pidetään terveellisenä makeuttajana. Raw-ohjeissa sitä tosiaan paljon näkee, mutta todellisuudessa kaikki agave-siirapit eivät ole raw, vaan osa kuumennetaan valmistamisen aikana. Matalassa lämpötilassa valmisttettu raw-agavesiirappi sisältää tietty sitten pajon enemmän kaikkea terveellistä. Maku on aika neutraali ja koostumus sellainen, että se sekoittuu hyvi muihin raaka-aineisiin. Tässä mielessä sen voisi ehkä korvata esim. vaahterasiirapilla tai vaalealla siirapilla. Koska Agave on rantautunut Suomeen vasta muutama vuosi sitten, sitä on vielä vähän vaikeaa löytää. Ja totta puhuen se on ihan törkeän hintaista verrattuna siihen, mitä se maksoi esim. Jenkeissä, missä itse jäin ekan kerran "Agave-koukkuun". Isoimmista S-ja K-marketeista olen sitä löytänyt, samoin joistain eko-/terveyskaupoista. Sitä voi tilata myös esim. Puhdistamosta (www.puhdistamo.fi) tai Ecodealista (www.ecodeal.fi).

    Taru, suosittelen kyllä seitan-kokeiluihin. Se on hyvää!

    VastaaPoista
  7. Okriina, okei, kiitos paljon mainiosta tietopaketista! Ja vinkeistä miten korvata, en kuitenkaan syö raakaravintoa kuin silloin tällöin niin ehkä hintava satsaus saa jäädä. Mutta nyt tiedän mistä on kyse :)

    VastaaPoista
  8. Jytis, mäkin käytän tota Agavee säästeliäästi, ja pullo säilyy suht pitkään. Tykkään kuitenkin neutraalista mausta ja siitä, että sitä voi suoraan lurauttaa vaikka salaatin sekaan, kun haluu pikkasen makeutta.

    VastaaPoista
  9. Ihanan näköinen resepti!
    Lähdenkin tästä kauppaan hankkimaan aineksia..
    Mistäköhän savuaromia saa? En ole koskaan törmännyt semmoiseen.

    VastaaPoista
  10. Anna, olen ostanut tässä käyttämääni Liquid Smokea Stockmannilta. Sen voi korvata myäs savusuolalla, ja vähentää siinä tapauksessa suolan määrää ohjeessa. Savuaromia on tosiaan vaan ihan vähän, ja ihan hyvää tulee varmaan ilmankin ellei sitä voi tai halua käyttää.

    VastaaPoista
  11. hienon näköinen annos:) Munakoison käärimistä herkkutäytteen ympärille voisi kokeilla. Inspiroiduinpa tästä taas :) Täällä on kivoja juttuja, vaikka harvemmin osaan oikein mitään kommentoida. Nyt ajattelin kuitenkin ryhdistäytyä - hyvältä näyttävät!

    VastaaPoista
  12. Nelle, kiva kun kävit kommentoimassa, niitä on aina mukavaa saada :)

    VastaaPoista
  13. Seitan on ihanaa, jos sitä voi syödä. Itse yritin, ja nyt on se tilanne, että kun olen vähän toipunut elimistön huonokuntoisuudesta niin kiellettyihin ruokiin jäi juurikin vehnä. Tiedä, vaikuttaako veriryhmäni (vanhempani O-ryhmää, joten itsekin olen, ellei mutaatiota ole tapahtunut) asiaan; juuri O-tyypeille vehnä (idättämättömänä) pitäisi olla kaikkein huonoiten sopiva. Ja sitä kun männä vuosina on tullut syötyä niin paljon, kun sitä niin moneen paikkaan laitetaan. Onneksi on paljon muitakin hyviä proteiinilähteitä :)

    VastaaPoista
  14. Tuomo, tuo juuri on seitanin varjopuolia, rakenne ja maku kun sopisivat moniin ruokiin. Itsekään en sitä kovin usein syö, kuten en vehnää muutenkaan, paitsi idätettynä. Olen viime aikoina sen sijaan syönyt paljon hamppupohjaisia juttuja, jotka tuntuvat toimivan hyvin.

    VastaaPoista
  15. Siinäpä se. Jos itsekin olisin nuorena tajunnut monessa asiassa kohtuuden paremmin, saattaisin nyt olla autuaan tietämätön vehnän huonosta sopivuudesta. Maitotuotteita olen aina käyttänyt varsin vähän, ja ne minulle sopivat jollakin tavalla, mutta jos olisin niitä kovastikin käyttänyt, ehkä eivät sopisi enää niin hyvin, sillä eivät nekään ole niin hyviä ruoka-aineita O- (tai A-)ryhmäläiselle.

    VastaaPoista
  16. Tein näitä pari päivää sitten, pienin muutoksin. Lähinnä mausteita muuttelin aavistuksen verran, mm. chipotlea ja savupaprikaa täytteeseen, liquid smoken sijasta savusuolaa. Sitruunamehua oli ehkä hivenen liikaa makuuni, vaikka vähensinkin määrää vähän. Päädyin sitten laittamaan pari rkl vaahterasiirappia...

    En saanut munakoisoja pysymään kääröinä ilman hammastikkuja, kenties liian paksut/liian pienet viipaleet? En myöskään ollut aivan varma ohjeen perusteella, pitikö kääröt kääriä yksitellen folioon vai laittaa vuokaan, jonka päälle foliota, joten päädyin lopulta laittamaan kääröni kolmen kappaleen "paketteihin".

    Lopputulos oli oikein maukas. Poikaystäväni (hyvin nirso sekasyöjä) ei pidä munakoisoista, mutta täytteet kyllä maistuivat hänelle hyvin (joskin hän sanoi, ettei "tällä ole mitään tekemistä makkaran kanssa).

    Voisinko jossain vaiheessa kääntää tämän ohjeen (kenties hieman mukaeltuna) englanninkieliselle reseptisivulleni http://www.fiikus.net/?recipes koska haluaisin jakaa sen suuremman yleisön kanssa? Linkkaisin tietysti alkuperäiseen reseptiin.

    (Hämmentävää muuten, miten ihmiset uskovat noihin veriryhmädieetteihin!)

    VastaaPoista
  17. Maija Haavisto, kiva kuulla kokemuksiasi! Munakoisoviipaleiden täytyy tosiaan olla riittävän ohuita, että pysyvät rullalla. Hammastikku on hyvä idea, jos viipale on paksumpi. Kypsennän rullat siis uunivuoassa, jonka päällä on folio eli en ole yksitellen käärinyt paketeiksi enää. Ja ilman muuta voit kääntää tekstin ja julkaista sivuillasi. Kivat sivut sinulla onkin :)

    VastaaPoista
  18. Vielä kommentti: laitoin näitä rullia eräälle fiineissäkin ravintoloissa usein aterioivalle tuttavapariskunnalle, joka ei varmaan syö kasvisruokaa missään muualla kuin meillä (ja mies on tosi nirso), mutta yleensä kuitenkin pitävät ruoistamme. Laitoin hieman epäröiden näitä rullia, en ollut varma tykkäävätkö. Sanoin, että munakoisot saa jättää syömättä, jos ei pidä.

    Olin varma, että ruokaa jää hirveästi, että he syövät kohteliaisuudesta ehkä yhden rullan, mutta söivätkin niitä oikein urakalla, eikä niitä jäänyt kuin pari. (Toinen jätti munakoisot.) Kovasti tuli kehuja. :->

    (Tarjosin kääryleiden kanssa za'atarilla maustettua paahdettua mustajuurta, josta toinen tykkäsi ja nirsompi sanoi diplomaattisesti "en osaa sanoa tästä mitään". Kyse oli itse juuresta, ei mausteista.)

    Käännöstä en ole vielä saanut aikaan, mutta ehkä joskus...

    VastaaPoista
  19. Maija, hauskaa kuulla :D Mistä sait za'ataria?

    VastaaPoista
  20. Tein itse, olin ostanut sumakkia jostain, ihan lähikaupastani muistaakseni (asun siis Hollannissa nykyään, suomalainen lähikauppa tuskin myisi). Kuivattu timjami oli loppu, mutta onneksi ikkunallani kasvaa timjami ruukussa, joten käytin sitä.

    Kai za'ataria saa aika hyvin Lähi-Idän jne kaupoista?

    VastaaPoista
  21. Noo, en menisi takuuseen täällä Suomessa, mutta enpä ole kyllä äskettäin käynyt tutkimassa valikoimia. Sainkin tästä kimmokkeen :)

    VastaaPoista

 

Ensimmäinen ruokakirjani on ilmestynyt!