Uutuuksia

Päätin sitten hankkia itsellenikin oman kappaleen Hellattomasta kokista, jota on jo arvioitu joissain muissakin blogeissa. Mea Salon hauskasti kirjoittama opas perehdyttää rennolla otteella raakailuun, ja on tietääkseni ainoa suomalainen raakaruokakeittokirja, joka on selvästi ajan hermolla. Kirjassa viittataan useaan otteeseen mm. nettiin, mikä on mielestäni viisas veto, sillä uusin tieto tuntuu näissä asioissa leviävän mm. blogosfäärissä.

Salo kertoo kirja alussa esimerkkinä oman tarinansa vähittäisestä siirtymisestään raakavegaaniksi ja perustelee kuumentamattoman kasvisuoan monia (siis m-o-n-i-a!) etuja huumorilla höystettynä. Kirjan sivuilla jaetut kokemukset ja kommentit kuulostavat järkeviltä, vaikka ajoittain Salo sortuukin lievästi saarnaamisen puolelle. Itseäni se hiukan häiritsee, vaikka jotain kutkuttavan tuttuakin on Salon havainnoissa ympäristön reaktioista, työpaikan kahvihuoneesta ja sukulaisvierailuista omien asenteiden muokkautumiseen ja perusteluihin sille, miksi raakailu on niin hemmetin kivaa (kaikki, jotka ovat mussuttaneet raakapiparitaikinan ennenkuin yhtään on ehtinyt muille tarjottavaksi, ja vieläpä hyvällä omallatunnolla, tietävät mistä puhun...).

Kirjassa on paljon käytännön vinkkejä, ravitsemustietoutta sekä ohjeita mm. idätykseen, työvälineiden valitaan, aterioiden koostamiseen jne. Salo ei ole terveydenhuollon ammattilainen tai ravitsemusneuvoja, minkä avoimesti myös kertoo kirjansa esipuheessa. Ehkä tähän liittyen faktapuolella on joissain kohdin pientä epätarkkuutta esim. joidenkin ruoka-aineiden ravintosisällöissä jne. Salo ei myöskään ole mikään raakapuristi, sillä jotkut ohjeet sisältävät myös ei-raakoja ainesosia, kuten ravintohiivahiutaleita tai pakasteherneitä. Minua tämä ei haittaa, sillä huomaan tällä hetkellä olevani varsin samoilla linjoilla. Ja Salo vastaa itsekin asiaan toteamalla, että 75% raakaravintoa riittää kumoamaan haitat, joiden katsotaan aiheutuvan kuumennetusta ruoasta. Salo tuo myös esiin raakaruokavalion ja elävän ravinnon erot todeten, että raakaruoka on elävää rennompi ja laveampi tie. Itse ajattelen, että moderni raw foodismi myös sopii paremmin tämän hetken kiireiselle, työssäkäyvälle ihmiselle, jolla ei ole aikaa hapatella ja idätellä niin paljon kuin ehkä haluaisikin. - Tähän liittyen viimeksi tänään kuulin erään henkilön toteavan, että sitten kun lapset ovat isoja, niin ryhdyn kyllä kasvissyöjäksi. Miksi ihmeessä odottaa niin kauan, eihän tämän tarvitse niin monimutkaista olla! Ja ko. henkilö tuskin tarkoitti läheskään mitään niin ekstreemiä, kuin raakailu.

Alkuosan yleisen opastuksen jälkeen kirjan loppupuoli on täynnä hauskoja reseptejä, jotka kattavat koko repertuaarin aamun aloituksesta tuorepuristetulla mehulla jälkiruokaherkkuihin, superfoodeja unohtamatta. Ainakin ensi silmäyksellä reseptit tosin vaikuttavat varsin peruskauralta (vaikka kauraa ei Salon gluteenittomista resepteistä löydäkään), eikä pidemmäle perehtynyt raw foodie ehkä kohtaa mitään uutta. Mutta onhan kaikki olennainen upeaa saada yksiin kansiin ja vieläpä suomeksi, Suomen oloihin sovellettuna! (Ei siis tarvita mitään nuoria Thai-kokonutteja tai muita mystisiä ainesosia.) Ruokaohjeilla on myös vitsikkäitä nimiä, kuten Pumppamaito ja Kurkumakukkis ja Salo on kehitellyt myös hauskoja suomennoksia, kuten pehmiks = smoothie. Oikeastaan ainut (pitkä!) miinus tulee kirjan kuvista. Osa ruokavalokuvista on harmillisen amatöörimäisiä, ja jotkut sinänsä herkullisen kuuloiset ohjeet ovat saaneet seurakseen suorastaan rumat otokset. Itse olen sen verran esteetikko ja visuaalinen syöpöttelijä, että puolet keittokirjan laadusta tulee onnistuneesta ulkoasusta. Valitettavasti Hellattomassa kokissa tämä ei ole kohdallaan. Koska asiasisältöön on selvästi satsattu, toivoisin että myös ulkoasu houkuttelisi tarttumaan kirjaan. Mutta tästä esteettisestä sivuseikasta huolimatta kirja on ehdottomasti peruskamaa jokaisen raakailusta, kasvisruoasta tai luonnonmukaisesta ruoasta kiinnostuneen sekä eko- ja hyvinvointiorientoituneen kokin kirjahyllyyn.




Toinen pieni ilonaihe keittiössäni on ollut raakatahini, jota vihdoin löysin suoraan kaupan hyllyltä. Yleesä tahinit valmistetaan kevyesti paahdetuista sesaminsiemenistä, mutta raaka on aina parempi sesaminsiementen huikean ravintosisällön kannalta. Olen koettanut valmistaa raakatahinia itse, mutta tulos on ollut epätyydyttävä. Joten vaikka tämä DYW:n purnukka on tyyristä tavaraa, se on luultavasti tullut jääkaappiini jäädäkseen.

- Ai miksi tahinia?

Kalsiumin lähteenä sesaminsiemenet ovat aivan yliveto. Niinpä pikainen mutta täysipainoinen juge valmistuu näin:

  • 1,5 dl Höyryttämättömiä kaurahiutaleita
  • 1,5 dl Vettä
  • Banaani
  • 1 rkl raakatahinia
  • luonnon vaniljaa, kardemummaa tai kanelia
  • Pakastemarjoja
  • Agave-siirappia tai muuta makeutusta tarpeen mukaan
  • (Marjajauhetta)

Liota kaurahiutaleita vedessä (vettä ja hiutaleita siis suhteessa 1:1) niin kauan kuin kerkeät. Itse jaksoin odottaa 1/2 tuntia. Sekoita sauvasekoittimella banaanin, tahinin ja vaniljan (tai muiden mausteiden) kanssa. Lisää sekaan pakastemarjoja ja halutessasi jotain marjajauhetta. Ja Valion voittaja on hetkessä valmis. Olen viime aikoina ollut joko liian kiireinen tai liian laiska, enkä ole jaksanut hapatella pähkinäjogurtteja. Sen sijaan näitä näitä nopeita kaura, tattari tai hirssijugeja olen surautellut ahkerasti.





Toinen ihanuus, mihin tahini tuo aivan oman säväyksensä on raakasuklaa. Tahinilla höystettynä sukussa on sekä makua että massaa, jota ilman tahinia on vaikeaa saavuttaa. Tai itse ainakin olen niin suuri halvan ystävä, joten myös suklaassa sesamin maku miellyttää. Tässä appelsiininkuorella ja gojimarjoilla maustettu tahinisuklaa. - Arvatkaa vaan, onko sitä enää!

Hyvä raakahalvan ohje löytyy muuten Mia Lucialta Taikametsä-blogista.

Ja sitten tietysti smoothieihin (tai pehmikseihin, kuten Mea Salo sanoisi) raakatahini lisää ihan uuden vaihteen. Samoin salaatinkastikkeisiin, raakahummukseen, kräkkereihin, pipareihin... - Mitä me syötiikään ennen raakatahinia?








9 kommenttia:

  1. Kiva että nyt on suomalainenkin raakaruokakirja,vaikka siinä puutteita jonkun verran onkin.
    Raakatahini on hyvää,täällä sitä saa esim,paikasta ,missä siemenet jauhetaan kivillä paikan päällä;kerran laitoin kuvankin blogiin niistä jauhavista kivistä.

    VastaaPoista
  2. Kuulinkin jonkin aikaa sitten Hellaton kokki -kirjasta ja ajattelin, että se saattaisi olla mukava lisä keittiökirjastoon - vaikkei täysin raaka(vegaani)linjaa noudattaisikaan. Tämän postauksen perusteella näin vaikuttaisi olevan :) Ainakin liiallisen "raakapurismin" puuttuminen vaikuttaisi istuvan omaan ajatusmaailmaani, sillä moinen vain jakaa turhaan kahtia - "ollaan tai ei olla". Parasta vaan suosia reilua määrää tuoretta ja vihreää.. :)

    Ja mitä smoothie-sanaan tulee, niin olen kuumeisesti miettinyt suomenkielistä vastinetta sille. Pirtelöä olen käyttänyt, pehmiksen kun miellän jätskiksi. Jostain kuulin sanan 'pehmelö' :)

    Kiitos siis arviosta.. sekä herkullisen oloisista resepteistä!

    VastaaPoista
  3. Yaelian, samaa mieltä että kirjaa on kyllä kaivattu ja kokonaisuus on todella hyvä. Ainahan sitä pitää vähän kriittinen olla ;) Muistankin ton sun tahini-postauksen. Olisipa kiva päästä sitä ihastelemaan paikan päälle.

    Daniela, nimen omaan kirjasta inspiroituakseen ei tarvitse olla mikään raakailija ollenkaan, vaan ohjeet tuovat kivaa lisää kenen tahansa kokkailuun. Ja erityisesti rento ote puhuttelee. Toi smoothie on minunkin mielestäni ongelmallinen. Pirtelö assosioituu niin vahvasi jäätelöpohjaisiin juttuihin. Pehmelö... hmm, jotenkin herättää pientä hilpeyttä :D Mun mielestä Virossa käytetty smuuti on oikeastaan aika kiva, vaikka onkin tollanen suora väännös.

    VastaaPoista
  4. Joo, hyvältä vaikuttaa kirja mutta oijoi, sun herkut näyttää ja kuulostaa NIIIIIN herkuilta. Voisiko kainosti pyytää myös suklaan reseptiä ja kertoisitko noista jugeista lisää, teetkö sen tattariversionkin hiutaleista vai?

    Myös raakatattaripuurostasi on tullut aamuherkkuni. Reseptitoiveeksi esitän vaihteluksi (siis minulle vaihteluksi)muitakin raakapuuroja, ehtisitkö joskus neuvoa?

    Olet suuri inspiraation lähteeni, KIITOS kauniista blogista ja mahtavista resepteistä!

    VastaaPoista
  5. Anonyymi, ihanaa kuulla että olen onnistunut välittämään omaa innostustani näihin juttuihin :D Kiitos vinkistä, teen paljon raakapuuroja, joten laitanpa niistä oman postauksen lähiaikoina. Sellainen on ollutkin vähän mielessä. Raakasuklaan reseptiä en valitettavasti laittanut muistiin, kun se tulee tehtyä usein vähän lennosta. Muistini mukaan tähän kuitenkin tuli suunnilleen 2 reilua rkl luomuhunajaa, 1 tl jauhettua vaniljatankoa, ripaus himalajasuolaa, 50 g kaakaovoita, pari kökkärettä kaakaomassaa (olisko n. 40 g) 2 rkl raakakaakaojauhetta, pieni kourallinen luomurusinoita, reilu kourallinen goji-marjoja, 1 rkl luomuappelsiinin kuorta raastettuna, 2 reilua rkl raakatahinia. Sekoittelin ainekset mainitussa järjestyksessä vesihauteessa. Hunaja oli kiinteää, joten annoin sen ensin sulaa suolan ja vaniljan kanssa ja lisäsin sitten kaakaovoin ja -massan. Kun ne olivat sulaneet, loput ainekset tahinia lukuunottamtta. Ihan lopuksi sekoitin lankavispilällä sekaan tahinin ja maistelin, että maku oli kohdallaan.

    VastaaPoista
  6. Hei, tuota Detoxyourworldin raakatahinia täytyykin kokeilla! Jogurttiresepti kuulostaa myös tosi hyvältä, kiiton vinkistä!

    VastaaPoista
  7. HW, tahini on kyllä hyvää. Keksin jatkuvasti uusia juttuja, joissa se on "ihan välttämättön" lisä :)

    VastaaPoista
  8. Minusta ne keitot, joista jokunen aika sitten bloggasinkin (oliivi ja porkkana) olivat hyviä, kukkiskeittoa en ole kokeillut. Itse sain kuitenkin ehdottomasti enemmän inspiraatiota kirjan tekstiosiosta kuin itse resepteistä, koska muutaman kokeilun jälkeen tuntuu, ettei enää mitään uutta löydy. Kuvat on minusta kyllä pääasiassa tosi kauniita, mutta osassa ainakin smoothieiden osalta olisi parannettavaa.

    VastaaPoista
  9. an, luin aiemmin sinun kokeilujasi kirjasta ja juuri niiden perusteella oletan, että kukkiskeitto vaan sattui olemaan se vähemmän herkullinen ohje. Eli aion tosiaan kokeilla vielä. Suurin ansio minunkin mielestäni on kuitenkin alun tekstiosiolla. Kuvien suhteen olen itse ehkä ylikriittinen, vaikkei se omista blogi-kuvistani välttämättä tule esille ;)

    VastaaPoista

 

Ensimmäinen ruokakirjani on ilmestynyt!