Kermaaja-kokeiluja ja aarteita maalta


Sain jonkin aika sitten kokeiltavakseni kermaajaa eli kermasifonin. Muuttohässäkän jälkeen meni kuitenkin hetken verran, että ennätin kuoria laitteen paketista ja tutkiskella sitä tarkemmin. Normaalisti kermaajaan kaadetaan sitä itseään, eli kuohu- tai vispikermaa mutta koska ohjeessa mainittiin myös muut kuohkeutuvat elintarvikkeet mieleeni tuli kokeilla vaahtoutuvia vegekermoja.

Ensimmäisenä testiin lähti Alpron Airy&Creamy, koska sen rakenne muistuttaa normikermaa myös ennen vaahdotustoimenpiteitä.

Kermaajan mukana tuli myös rasia ponnekaasupatruunoita eli kermakapseleita sekä ohjekirjanen. Pienen opiskelun jälkeen sain laitteen kasaan ja sitten vain rohkeasti struuttaamaan.


Laitteen kasaaminen oli loppujen lopuksi aika yksinkertaista. Pursotusvaiheessa totesin, että soijakerma vaatii hieman enemmän sivuttaisliikettä sheikkausvaiheessa, kuin ohjeessa sanotaan. Ensimmäinen yritys oli vähän nolo, mutta tatsin löydyttyä pursottelu onnistui erinomaisesti. (Mannekiinina Karamellinen zucchinikakku.)

Uskaltauduin kokeilemaan myös Go Greenin kaurapohjaista Vispiä. Alku näytti huonolta, sillä vispi on jo purkkivaiheessa paksua mönjää. Kermaaja ei tietenkään sellaista kuohkeuttanut, vaan puhalsi kaasut pihalle. Ohensin vispiä kauramaidolla ja muutaman patruunan jälkeen lopputuloksen oli kuin olikin ruusuke. Kuohkeutuvan kaurakerman suhdeluvuksi päätyi 1:1 vispiä ja nestettä.

Tarkoitus on vielä jossain vaiheessa testata kotitekoinen cashew-kookoskerma, jota yleensä käytän pursotteluun. Kaupan kermojen e-lista kun on kovin pitkä ja vaikeasti tavattava.
Entä sifoni sitten...? Aika hauska kapistus ja näyttävä ohjelmanumero, johon lapset olivat erityisen ihastuneita. Vähän kuitenkin vierastan ajatusta siitä, että vaahdottamista varten tarvitaan kertakäyttöisiä kaasukapseleita. Metalliesineenä ne tokin voi sujautta kierrätykseen, ja sifoni itsessään on pestävä ja kestävä. Ehkä normikäytössä pysyy kuitenkin kulho, vatkain ja pursotuspussi. Juhliin sitten tällainen bilepursotin :)

Lopuksi vielä pari otosta maalta kasvihuoneen antimista. Jostain syystä vain viinirypäleistä, ananskirsikoista ja tomaateista saatiin tänä vuonna reilu sato. Omputkin notkuvat ihan toisten puutarhoissa. No, ainakaan eksotiikan puutteesta ei voi valittaa :)


Wannabe kurpitsa se siinä...


Kermaajan tarjosi Kermaset.


7 kommenttia:

  1. Ooh, tuota sifonia olen himoinnut jo jonkin aikaa - lähinnä erilaisten keittovaahtojen tekemiseksi. Tosin taitaa kuitenkin kuulua sarjaan kokeillaan ja jätetään kaappiin ja meillä ovat jo kaapit täynnä vastaavia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuisen minullakin on sellainen aavistus, että saattaa päätyä kaapin koristukseksi... Mutta katsotaan. Keittovaahdotukseen en ole edes ennättänyt vielä perehtyä. Mahdollisuuksia siis on vaikka mihin :D

      Poista
  2. Oi mitä satoa olet saanut. Ai että! viinirypäleitä ja ananaskirsikoita! Ihanaa eksotiikkaa syksyyn. Ja ovathan omat tomaatitkin tosi kivoja. Varsinkin tuollaiset persoonalliset yksilöt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sekä rypäleet että ananaskirsikat ovat aivan jumalaisia, siis juuri sellaisia, joita ei voi kaupasta löytää. Todellista sesonkiherkuttelua siis. Tosin tämä taitaa olla ensimmäinen ananaskirsikka-sesonki ikinä :D Yritetty on kyllä aiemminkin...

      Poista
  3. Tuollainen olisi tosi kiva juttu! Ja hyvältä näyttää tuo tuloskin:) ja aika jännää että just eksoottisista jutuista tuli satoa;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo eksoottisten satoisuus tuli tosiaan aika yllätyksenä, mutta oikein sopivana sellaisean. En kyllä ole raaskinut niistä mitään tehdä muuta kuin herkutella ihan sellaisenaan.

      Poista
  4. Jännittävä kokeilu.

    Tosin, rankan bile ilokaasu juhlijan naapurina tunnistan nuo patruunat, joita lojuu tyhjänä juhlien jälkeen pitkin taloyhtiömme sisäpihaa ja milloin missäkin, itse miettisin että onko se tosiaan välttämätön ainesosa hyvänmielen leivonnaisissa? Siis tuo bilekaasu siellä kuohkeutuvan kermanesteen joukossa...? Kunhan lapset tulee teini-ikään kannattaa laitteen välttämättömyyttä pohtia, ainakin tuommoiselta 20+ porukalta se näkyy vieneen parasta terää pois....

    VastaaPoista

 

Ensimmäinen ruokakirjani on ilmestynyt!