Karamellilanttu & Kanelipinaattia eli Sesonkimakujen uudet käänteet


Alamme lähestyä lantunkulutuksen huippusesonkia Suomessa, mikä tuskin tulee kenellekään yllätyksenä. Sen verran monta lanttulooraa hautuu uuneissa joulun aikaan. Koska en juurikaan harrasta perinteisiä jouluherkkuja, tämä lantun kulutusmuoto jää kohdaltani väliin. Eikä kotoinen vastine bataatille ole saanut keittiössäni muutenkaan ansaitsemaansa huomiota. Muistissa ovat ehkä liian hyvin kalvaat lanttulohkot 80-luvun kouluruokalassa. Lanttu on nimittäin mainettaan monipuolisempi mollukka.

Tietopläjäys lantun terveellisyydestä

Sen lisäksi että lanttu on lähiruokaa, se säilyttää ravintopitoisuutensa varsin hyvin myös varastoinnin aikana. Onpa sen avulla pelastuttu muutamasta nälänhädästäkin. Tuoreessa lantussa on reippaasti C-vitamiinia (kupillisessa 53% päivän tarpeesta) sekä himppasen rautaa, jonka imeytymistä C-vitamiini auttaa. Kaliumia, manganeesia ja B-ryhmän vitamiineista erityisesti B6:tta (yksi hermosolujen toimintaa tukevista vitamiineista) mutta myös kalsiumia, magnesiumia ja fosforia, jotka ovat tärkeitä luuston hyvinvoinnille.

Maistuuko lanttu mielestäsi liian vahvalta ja hieman pistävältä? Hyvä niin, sillä se osoittaa lantun kuuluvan samaan klaaniin kaalikasvien kanssa. (Itse asiassa lanttu on nauriin ja kaalin risteymä, jonka alkuperän on jopa arvuuteltu löytyvän Suomesta.) Ja kuten kaalit, myös lanttu sisältää syöpäsolujen toimintaa ehkäiseviä ja niitä tuhoavia ainesosia. Keltainen väri kertoo myös karotenoideista, jotka ovat niin ikään soluja suojaavia antioksidantteja. Lantun GI on huomattavasti perunaa alhaisempi, joten lanttuaterian jälkeen ei seuraa hiilariähky. Lisäksi lanttu on halpaa, mikä on aina terveellistä kukkarolle.

Varsinkin raakana lanttu vaikuttaa siis suorastaan superterveelliseltä. Oma vatsani ei sitä kuitenkaan siedä, eikä yhteistä säveltä makuaistinkaan tunnu löytyvän. Kypsänä lantun tiukka aromi kuitenkin talttuu pehmeän makeaksi. Ja vielä kun unohtaa taustaroolin liemijuureksena ja alkaa tarkastella lanttua muutenkin laatikon ulkopuolelta, käsissä on oikeastaan aika mainio raaka-aine.

Itselle asettamani lanttuhaasteen innoittamana hankin 3 kg:n säkillisen lanttua. Oletin sen kestävän ainakin jouluun saakka (lanttu säilyy hyvin jääkaapissakin, jos vain sinne mahtuu). Lanttumuusi ja lanttu"risotto" testattiin aika hyvällä menestyksellä. Omaksi suosikikseni nousi kuitenkin uunissa karamelliseksi paahdetut lanttulohkot kera punasipulin, petinä kanelilla täräytettyä pinaattia. Tykästyin niin kovin tähän komboon, että eilen marssin hankkimaan uuden säkillisen lanttuja. Jumitusruoka-ainesta siis.


Karamellilanttu & Kanelipinaattia (2:lle pääateriaksi tai 4:lle lisukkeeksi)

Valmistusaika n. 30 min.

  • n. 1 kg lanttua
  • 1 punasipuli
  • 2 rkl mietoa seesamiöljyä tai neitsytkookosöljyä
  • 1 rkl kookossokeria tai 1/2 rkl hunajaa
  • 1 tl laadukasta suolaa
  • mustapippuria
  • kuivattua timjamia
  • (jauhettua sumakkia)


  • 1 rkl neitsytkookosöljyä + 1 rkl seesamiöljyä (tai pelkää seesamia)
  • 2 tl kanelia
  • 1/2 tl savupaprikajauhetta
  • 1 dl pistaasipähkinöitä
  • 250 g tuoretta pinaattia
  • ripaus laadukasta suolaa


Laita uuni 220 asteeseen. Kuori lanttu ja leikkaa suupalan kokoisiksi lohkoiksi. Tee sama sipulille. Sekoita kasviksiin kaikki ainekset listan alkupäästä kuivattuun timjamiin saakka ja levittele leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paahda, kunnes reunat saavat väriä ja lanttujen pinta on rapea (n. 20 min). Sekoittele muutaman kerran paahtamisen aikana.

Lanttujen paahtuessa, lämmitä kattilassa keskilämmöllä öljy(-t) ja lisää kaneli sekä paprika. Sekoita joukkoon myös pistaasit ja kiehauta seosta kevyesti sen verran, että pähkinät alkavat tuoksua. Ota kattila sivuun ja anna seoksen hieman jäähtyä. Sekoita sillä aikaa suuressa kulhossa pinaatti ja suola keskenään. Kaada joukkoon kaneliseos ja möyhennä käsin, kunnes ainekset ovat sekoittuneet hyvin ja pinaatti hieman pehmennyt.
Ota paahtunut lanttuseos uunista ja mausta timjamilla. Lisäsin omaani vielä jauhettua sumakkia, jonka saatavuus voi kuitenkin olla heikkoa, ellei lähistöltä löydy Lähi-Idän ruokatarpeita myyvää liikettä. Sumakin voi siinä tapauksessa huoletta unohtaa. Tee pinaattiseoksesta peti ja asettele lanttuseos päälle. Tarjoa heti kevyenä ateriana tai lisukkeena jollekin kasvi- tai eläinperäiselle proteiinille.








8 kommenttia:

  1. Oi nam! Mä olen viime aikoina syönyt aika paljon juureksia säästökuurini takia ja kaikki uudet hyvät juurestenkäyttöideat tulee tarpeeseen. Laitan reseptin korvan taakse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, juurekset ovat kyllä taloustarkan aarteita :)

      Poista
  2. Minähän vältin lanttua monta vuotta,koska lapsuudessani sain lanttutrauman sitä maistettuani.Mutta sitten viime tai toissavuonna uskaltauduin maistamaan,eikä se ollutkaan niin pahaa....Mutta ei meistä ylimpiä ystäviä tullut.Mutta ehkä noin tehtynä saattaisikin maistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri noita samoja lapsuustraumoja puretaan nyt täälläkin :) Mutta tämän ohjeen tavalla valmistettuna lanttu on kyllä mainiossa olomuodossa ja teemme varmasti tuttavuutta jatkossakin.

      Poista
  3. Kuulostaa ja ennenkaikkea Näyttää aivan ihanalta. Kokeiluun menee :)

    VastaaPoista
  4. Herkullista oli! Maistui pienimmällekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, hauskaa kuulla! Kiitos palautteesta :)

      Poista

 

Ensimmäinen ruokakirjani on ilmestynyt!