Päärynäkuppikakut



Edellisen postauksen laskiaisomppujen ohella syntyivät nämä helpot ja nopeat päärynäkuppikset. Taatelimarsipaanista valmistui pohja, jonka päälle asettelin marinoituja päärynäkuutioita ja viimeistelin kuppikset cashew-kermalla. Eli periaate on vähän sama kuin omenapähkinätortussa (se Hesarin ruokasivuillakin esiintynyt ohje). Kokosin kuppikset silikonisiin muffinivuokiin, mutta joku muu pieni tarjoiluastia käy myös hyvin.

Päärynä kuppikakut (6 kpl)

Täyte:
  • 1 1/2 makeaa luomupäärynää
  • 5 pehmeää taatelia (kivet poistettu)
  • 1/2 tl kardemummaa
  • 1 tl karpalo- tai puolukkajauhetta
  • ripaus laatusuolaa
Kuutioi päärynä pieniksi kuutioiksi, silppua taatelit. Sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään kunnolla, ei haittaa, jos täyte hiukan soseutuu.

Pohja:
  • 1,25 dl kuorellisia manteleita
  • 5 pehmeää taatelia silputtuna
  • ripaus laatusuolaa
  • 3 rkl mantelimaidosta jäänyttä massaa
  • (hiukan vaahterasiirappia)
Jauha mantelit jauheeksi. Soseuta tehosekoittimella tai sauvasekoittimella taatelit ja mantelijauhe (=taatelimarsipaani). Lisää mantelimaitomassaa sekä suola. Jos seos tuntuu liian löysältä, lisää mantelijauhetta. Lisää makeutusta tarvittaessa.


Painele taikinaa pienten muffinivuokien pohjalle tiiviiksi kerrokseksi (n. 1/3 vuoan korkeudesta). Lusikoi päälle päärynäseos. Viimeistele cashew-kermalla.

Cashew-kerma:
  • 1,25 dl cashew-pähkinöitä (liota vähintäin tunti)
  • n. 2 dl vettä
  • (2 rkl kookosöljyä)
  • 1 rkl juoksevaa hunajaa tai raw agavesiirappia
  • ripaus laadukasta suolaa
  • 1 tl jauhettua vaniljaa tai vaniljatangon sisustaa raaputettuna
Laita blenderiin liotetut ja huuhdellut pähinät. Jauha karkeaksi rouheeksi. Lisää sen verran vettä, että saat blendattua kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää loput ainekset ja jos haluat jäykempää kermaa, myös kookosöljyä. Blendaa niin kauan, että seos lämpenee jonkin verran, jolloin kookosöljy sekoittuu. Siirrä jääkaappiin n. tunniksi, jolloin kerma jähmettyy jonkin verran.


8 kommenttia:

  1. Huoh, mä vaan en lakkaa haikailemasta noin sileän kerman perään... tässä sen eron huomaa mikä Kenwoodilla ja Vita Mixillä!

    VastaaPoista
  2. Katja, no joo voin vielä vähän lisätä tuskaa ja kertoa, että sileän sileän kerman tekemiseen menee n. 20 s... Mutta edelleen olen sitä mieltä, että tärkein työväline keittiössä on kuitenkin se oma mielikuvitus :D

    VastaaPoista
  3. Voi onnellinen,sulla siis on Vitamix! Ei etti KitchenAini olisi hyvä,mutta kuitenkin...Namit kuppikakut,ja minäkin haikailen noin sileän kerman perään..;D

    VastaaPoista
  4. Ihana ohje taas!Me kans satsattiin vuosi sitten Vitamixiin ja kyllä joka päivä koen iloa ja kiitollisuutta kun sillä surautan pirtelön tai jonkun kastikkeen,on se niin rakas:)

    VastaaPoista
  5. Yaelian & Ansku, yleensä en hifistele keittiössä (tai muuallakaan), mutta blenderi ja kokkiveitsi on oltava viimeisen päälle. En kadu senttiäkään, että satsasin hirmuhinnan Vitamixiin <3

    VastaaPoista
  6. Oi ja ah. Ihastelen ja haikeroin aina näitä herkkuja. Itsekin kokeilen raw-juttuja aika useinkin, mutta opiskelijabudjetti luo omat rajansa. Soveltaminen on paha tapani, kun jotain tiettyä ainesta ei satu löytymään kaapista ja tulos on joko aivan älyttömän hyvä tai sairaan paha. Monesti kun jonkun ihanan raw-tortun väsää, niin aika äkkiä se katoaa ja suurimmaksi osaksi omaan vatsaan. Ihanaa silti, kun näistä raw-jutuista ei saa samanlaista ähkyä oloa, kuin kypsennetyistä versioistaan.

    Blogisi lukeminen herättää kuitenkin aika ajoin ahdistusta. Kaikki on niin ihanan ja herkullisen näköistä ja itsekin haluaisi niitä heti päästä kokeilemaan ja kaikkia kerralla!

    Kiitän kuitenkin ihan mahtavasta blogista ja toivon sen saavan jatkoa vielä pitkään! :) Oletko muuten koskaan ajatellut oman raw-kirjan kirjoittamista?

    VastaaPoista
  7. Anonyymi, kiitos itsellesi kommentista! Soveltaminenhan onkin parasta kokkausta. Lopputulos on ehkä yllätys, mutta niinhän ne parhaat reseptit syntyy :) Olen aina välillä miettinytkin kirjan kirjoittamista, mutta toistaiseksi tää nettimaailma on enemmän mun juttu.

    VastaaPoista

 

Ensimmäinen ruokakirjani on ilmestynyt!