Vihreää parsaa sitruuna-salviakermassa



Horsman versoja odotellessa olen pyörinyt parsatiskien ympärillä.

Vihreä sesonkiherkku on mielestäni maukkaimmillaan grillattuna tai kevyesti paistettuna. Olen kuitenkin testaillut myös useita raw food-versioita parsasta. Raakana vihreä parsa on ihan kelpo vihannes mutta olen jäänyt kaipaamaan aidosti parsamaista makua. Sen sijaan raa'an parsan rakenne on miellyttävä, ja tämä on saanut tarttumaan parsahaasteeseen yhä uudelleen.

Tänä keväänä keksin marinoida parsan varsia kevyesti ja pehmentää makua miedossa kuivauslämpötilassa. Valmistin sitruunalla ja salvialla maustettua pinjansiemenkermaa ja Bingo! - siinä se on. Kevään suosikkireseptini.

Soosi sopii toki myös kevyesti grillatulle parsalle, jos pidät kypsennetystä edemmän. Keittelyt sen sijaan kannattaa unohtaa ellei halua liuottaa hienoja makuja keitinveteen.

Sitruuna-salviaparsa sopii sellaisenaan lisukkeeksi mutta on aivan törkeän hyvää myös risoton tapaan valmistetun avokado-quinoan kanssa. Keitetyn quinoan karhea maku juttelee samaa kieltä raakalaisparsan kanssa.


Parsaa ja sitruuna-salviakermaa (4:lle lisukkeeksi)


  • 2 nippua vihreää parsaa

Marinadi:

  • ripaus laatusuolaa
  • 2 tl sitruunan mehua
  • 1 tl agavesiirappia tai muuta makeutusta


Sitruuna-salviakerma

  • 1 luomusitruuna, mehu ja kuori raastettuna
  • reilu nippu tuoretta salviaa
  • 1 tl dijon-sinappia
  • 1 valkosipulinkynsi 
  • 1 rkl agave-siirappia tai mietoa hunajaa
  • 1 rkl siideriviinietikkaa
  • mustapippuria
  • 1/2 tl suolaa ( tai maun mukaan)
  • 1,5 dl mietoa oliiviöljyä
  • 1 dl pinjansiemeniä
  • 2 rkl vettä


Napsauta parsoista pois kova kanta kuori varret ohuelti. Halkaise varret pitkittäin suikaleiksi. Sekoita marinaidiaineksiin ja siirrä uunivuokkaan ja n. 40 asteiseen uuniin (meidoin lämpö ja uuniluukki hieman raolleen tuettuna) tai kuvuriin pariksi tunniksi. Parsat rentoutuvat lämmössä ja maku voimistuu.

Sekoita sillä aikaa salviakerma tehosekoittimessa tai saivasekoittimella. Lisää vettä sen verran, että saat löysää majoneesia muistuttavan soosin.

Valuta ylimääräinen neste parsoista. Sekoita osa salviakermasta parsoihin. Tarjoa loput erillisestä astiasta.

Tässä ollaan lähdössä Raw Brunssille. Siksi hieman karu esillepano...



8 kommenttia:

  1. Tutustuin parsaan ensi kerran viime keväänä, enkä ihan täysin vakuuttunut - ihan ookoota, mutta en päässyt kiinni siihen hypetykseen, jota näkyy monissa blogeissa. Ehkäpä marinointi olisi se juju :)Tuo kastike vaikuttaa myös hyvältä. Toistaiseksi olen vakavasti koukuttunut parsakaaliin.

    Enkä muuten ole vieläkään osannut irroittautua juuresten maailmasta, vaikka kauden viimeisiä punajuuria ja porkkanoita viedään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olen ihan rehellinen, valitsen itsekin mielummin parsakaalin :D Onhan se parsa sellainen kevään merkkin, mutta useimmiten ulkomaisena tuontitavarana jo vähän reissussa rähjääntunyt siinä vaiheessa, kun pääseen lautaselle.

      Ja ei kai niistä juureksista tarvitsekaan irrottautua. Uutta satoa jo odottelen kieli pitkällä :)

      Poista
  2. Ovatko nuo ihan suomalaisia parsoja? Täällä nuori parsa on sellaista ,joka on tosi hyvää myös raakana ja olenkin välillä ihan napsinut sitä salaatteihin.Siinä ei esim. ole kovia kantoja eikä tarvetta kuoria. Mutta tuo kastike,sitä pitää joskus kokeilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, ulkomaisia ovat. Kotimaisia en ole vielä nähnyt, tosin en ole silmä kovana etsinytkään. Kevät on sen verran myöhässä. Muistelen sinun villiparsareseptejäsi, sitä olisi kiva päästä maistamaan.

      Poista
    2. Tänä vuonna talvi/kevät oli niin lyhyt etten edes ehtinyt villiparsoja etsiä.El kun teillä talvi piteni niin meillä se lyheni....

      Poista
    3. Jael, ei tainnut kumpikaan olla oikein mieluinen vaihtoehto. No, tänään ilma onkin ollut jo lupaavan lämmin :)

      Poista
  3. Napakymppi! Enpa olisi itse hoksannut valmistaa parsaa talla tavalla lempeasti uunissa. Taalla Ranskassa parsaa syodaan paljon, mutta villiparsaa lukuunottamatta keitettyna, jolloin siita tulee usein vahan vetista ja limaista. Hmmm... Valmistin tata eilen alkuruoaksi appivanhemmille, jotka olivat aivan yhta innoissaan kuin mina ja mieheni (ja he ovat ranskalaiseen tapaan keittionsa tuntevia ruoan ystavia). Bravo! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvi, jösses, täällä melkei sain sydärin :) Ihan mahtavaa kuulla todellisten asiantuntijoiden palautetta. Kyllä itsekin tykkäsin tästä kovasti, mutta välillä epäilen, että olen vain jo niin tottunut omiin kokkauksiini että kaikki maistuu. (No ei sentään ihan kaikki) Kiitos ja kumarrus!

      Poista

 

Ensimmäinen ruokakirjani on ilmestynyt!

©

©

Arkisto