Viikon villi: Jauhosavikka


Pahoittelen, jos alkavat nämä maatiaistiedotteet tulla jo korvista ulos... Tuolta ulkoa vain löytyy niin mahtavia juttuja, etten voi olla jakamatta kanssanne tätä löytämisen iloa :)
Viikonloppuna möyrin taas arvatkaa-vaan-missä ja mangoldipenkkiä peratessa sivutuotteena oli uusi mehevä tuttavuus: Jauhosavikka.

Kuva: Wikipedia

Savikat ovat kiinnostavia kasveja, sillä joitain niistä, kuten hyvänheikinsavikkaa on aiemmin viljelty hyötykasvina ja sen siemeniä on edelleen saatavana ainakin Hyötykasviyhdistyksellä. Tätä savikkalajia ei juuri tavata luonnonvaraisena, mutta jauhosavikka sen sijaan on savimaiden peruskauraa. Se on helppo tuntea hiukan pinaatin muotoisista ja vaalean jauhoisista lehdistään, ja sitä voikin käyttää pinaatin tapaan mutta myös tuoreena salaateissa. Lehdissä on kuitenkn runsaasti oksaalihappoa, joten ihan mielin määrin sitä ei kannata mussuttaa ja jotain kalsiumpitoistakin pitäisi nauttia samalla aterialla.

Savikoista voi käyttää myös siemeniä ja niistä on aiemmin tehty mm. puuroa tai jauhettu leipätaikinaan. Tämä ei ole niinkään yllättävää, koska savikat (Chenopodium) ovat samaa sukua quinoan (Chenopodium quinoa) kanssa! Eli samoja (super-) ominaisuuksia on myös savikan siemenillä.

Nuoria quinoan versoja. Myönnettävä on, tiettyä yhdennäköisyyttää löytyy. (Kuva: Wikipedia)

Yksi näistä on valitettavasti myös korkea saponiinipitoisuus, jota kaupan quinoasta on jo poistettu esikäsittelemällä siemenet mm. liottamalla. Vastaavalla tavalla kehotetaan kotioloissa käsittelemään myös savikoiden siemeniä. Liotusvettä voi käyttää saippuan tapaan. Omakohtaista kokemusta ei ole tästä, mutta ehkä loppukesästä tulee testattua sitäkin, mene ja tiedä... Anyways, kiinnostava tämä savikka-juttu. Ja osoittaa sen, mitä alussa jo totesin, että aika mieletön resurssi meillä täällä Suomen luonnossa on hyödynnettävänä.

Kokeilinpa sitten yksinkertaista savikka-herkkua (I know, I know - kuulostaa hurahtaneelta), joka on alunperin Ulla Lehtosen käsialaa ja löytyy mm. täältä. Alkuperäisessä ohjeessa on kastikkeessa käytetty kermaa, jonka korvasin cashew-pistaasipähkinäkermalla. Pistaasia siksi, että casheweja oli liian vähän. Eli cashew pelkästään käy myös. Poimulehtiä en myöskään löytänyt, joten korvasin ne ihan kaupan herneenversoilla. Vähän muuttelin suhteita ja mausteita muutenkin, eli aika kauas Lehtosen ohjeesta tässä sitten mentiin.




Kitkijän ilo
(Nimikin oli niin osuva, että pakkohan tätä oli testata senkin vuoksi :)
  • 1 kp (2,5 dl) jauhosavikan nuoria lehitä
  • 1 kp silputtuja herneenversoja
  • 2 sipulin vartta silputtuna
  • 1 (luomu-)omena hienoksi suikaloituna
  • 1 rkl sitruunanmehua
  • mustapippuria
  • Himalaja-suolaa
Pähkinäkerma:
  • 1 dl liotettuja cashew-pähkinöitä
  • 0,75 dl liotettuja pistaasipähkinöitä
  • 1,5 dl vettä (tarvittaessa enemmän)
  • 1 tl juoksevaa hunajaa
  • 1/4 tl Himalaja-suolaa

Pese jauhosavikan lehdet huolellisesti ja valuta hyvin.



Silppua ja lisää joukkoon muut ainekset. Sekoita hyvin.



Valmista pähkinäkerma: Jauha tehosekoittimessa pähkinät rouheeksi. Lisää vettä sen verran, että saat kuohkean kermamaisen seoksen. Seos saa olla koostumukseltaan melko paksua. Lisää hunaja ja suola ja sekoita. Sekoita pähkinäkerma vihannessilppuun. Sekoita hyvin ja tarkista maku. Tarjoa lisukkeena. Itse söin kylmäsavustetun tofun kanssa, mutta sopisi varmaan marinoitujen kasvisten, pähkinäpyöryköiden ja sen sellaisten kanssa.

Ja jos nyt ei se jaunosavikka sattuisi osumaan näppeihin, samalla periaatteella saa hyvän sapuskan mistä vaan vihreästä, kuten niistä herneenversoista, rucolasta, baby-pinaatista, porkkanan naateista jne. Ja näitä voi käydä kitkemässä ihan sieltä kaupan vihannestiskiltä.

8 kommenttia:

  1. Näistä luonnonkasveista on ihan kiva lukea,ja nyt kun olen täällä Suomessa,voinkin tuon suhteen pitää silmäni auki....

    VastaaPoista
  2. Yaelian, jep kun silmät auki kulkee, niin löytää ihan yllättäviä juttuja :) Viileän ja kostean sään vuoksi on täällä etelässä ainakin kaikki vielä freesiä.

    VastaaPoista
  3. Hyvä kun inofrmoit näistä luonnonkasveista! Itse lähinnä tunnistan varmasti nokkosen ja voikukan ja siinäpä se onkin:) Pitäisi itsekin lähtä tuonne luonnonhelmaan tutkimusmatkalle...

    VastaaPoista
  4. Kuule yhtään et ole höyrähtänyt! :) Itse mussutin jo lapsena kaikenmaailman "rikkaruohoja" ja totta, jauhosavikka muistuttaa hieman pinaattia. Kuinkahan toimisi letuissa...
    Poimulehti voi olla jo aika kitkerää tähän aikaan vuodesta, mutta sopisikohan pihatähtimö eli vesiheinä?

    VastaaPoista
  5. Taisinpa ensimmäistä kertaa törmätä blogiisi, ja mitä kaikkea mielenkiintoista täältä löytyykään! Minäkin olin lapsena kova syömään kaikkea piharatamoista lähtien, joten kiinnostaa nämä rikkaruohojutut.;) Jauhosavikkaa meidänkin kasvimaalla on riittämiin, kun savimaastoa tämäkin seutu on, mutta eipä ole koskaan tullut mieleen, että nekin syötäviä olisi. Nyt olen taas yhtä tietoa rikkaampi.:)

    VastaaPoista
  6. Kaisu, niin eikös se luontoretkeily ole siellä teillä vielä aika helppoa? Nokkonen ja voikukka toisaalta ovat kyllä supersarjan villejä :)

    HeidiK, savikkalettu olis varmaan kokeilemisen arvoinen :D Vesiheinä oli mullakin mielessä, koska sitä keräilin samalla kitkentäreissulla myös, mutta ennätti sitten mennä jo vihersmoothieen. Muutenhan se on hyvä ja mieto "rikkaruoho".

    kmsu, se on jännä, miten nämä asiat kokevat uuden tulemisen. Onhan tietoa ollut iät ja ajat, mutta siitä ei ole tehty mitään isoa numeroa.

    VastaaPoista
  7. Juu Okriina, kyllähän täällä "maalla" luontoretkeily olisi helpompaa, mutta kun on mukamas niin pirun kiire ettei muualle kerkiä kun kauppaan, leikkikentälle ja keittiöön;)Mutta jospa se jossakin vaiheessa helpottaa...

    Sellainen tuli vain mieleen, kun esikoisen synttärit ovat pian, että minkälaista suolaista sinulla on tapana tarjota synttäreillä? Teetkö kaiken vegaanisena? Itse tässä mietin eri vaihtoehtoja ja ois kiva tehdä kasvisvoittoiset tarjoilut.. Osaksi raakana ja osaksi ihan normi juttuja.

    VastaaPoista
  8. Kaisu, kyl se helpottaa onneksi ja pianhan pirpanat voi ottaa retkille mukaan. Synttäritarjoiluista, eli perheystävien, kummien ja sukulaisten tarjoilut on aina kaikki vegaanisia, kypsennettyjä kylläkin. Kaverisynttäreillä on sitten ollut muutakin, yleensä lasten toiveiden mukaan. Raakajutuista kasvis-hedelmävartaat tai cocktail-tikut on aina hitti. Viimeisimmissä kemuissa omatekemät pizza-kierteet oli iso hitti isommankin lapsen juhlissa. Tein kuten perus juusto- tms. sarvet, mutta täytteeseen reilusti maustetun tomaattikastikkeen, jossa oli soijarouhetta. Linssit on vastaavassa toimineet myös. Lapset, jopa omat, luuli, että jauhelihakastikkeella mennään ;) Tällaiset pienet suolaiset sarvet tms. on yleensä olleet käteviä, kun kukaan ei kovin tarkasti saa analysoitua täytettä. Sipsit on meillä yleensä korvattu popcorneilla tai leipätikuilla. Eipä sitä kummempia yleensä ole tarvittu. Ai niin, sukulaisjuhlissa cashew-juustolla täytetyt kirsikkatomaatit oli myös suksee. Makeat on sitten oma lukunsa, mutta niiden kanssa sulla ei varmaan ole pulmaa :) Jotain asiasta löytyy myös Eläimetöntä menoa synttäreillä -postauksestani viime helmikuulta. Olis kiva sitten lukea, miten teillä juhlat sujui.

    VastaaPoista

 

Ensimmäinen ruokakirjani on ilmestynyt!